Miksi teimme Viikkorahan — tarina brändin takana

Ollaan rehellisiä: kun tämä alkoi, tarkoituksena ei ollut rakentaa sovellusta. Tarkoituksena oli välttää Excel-taulukon tekeminen.

Jos olet seurannut Viikkorahaa viime aikoina, olet ehkä miettinyt, keitä sen takana on. On hyvä syy siihen, ettemme ole puhuneet siitä paljon — olemme olleet kiireisiä rakentamisen kanssa — mutta useita vuosia projektin aloittamisen jälkeen, ja tuhansien perheiden käyttäessä sovellusta, on ehkä aika. Tämä on tarina siitä, miten kaikki alkoi, miksi se on yhä ilmainen ja minne ajattelemme viedä sitä seuraavaksi.

Kaikki alkoi keittiön pöydän äärestä

Oli syysilta. Vanhimmat lapset alkoivat olla tarpeeksi isoja haluamaan taskurahaa. Kysymys tuli, kuten se aina tulee: “Paljonko Emma ja Onni saa?” Vastaus oli: en tiedä. Paljonko viikkorahaa 7-vuotiaalle kuuluisi antaa? Entä sisarukset eri-ikäisinä? Mitä tehdä, kun unohtaa yhden viikon?

Tein sen, mitä jokainen ohjelmoija tekee ongelman edessä: avasin Excelin.

Ensimmäinen yritys oli taulukko nimillä ja summilla. Toisessa oli sarakkeet kotitöille. Kolmannessa oli kaavat kuukausisummille. Kuuden viikon jälkeen minulla oli hirviömäinen taulukko, jossa vain minä osasin liikkua ja johon lapsilla ei ollut mitään suhdetta. Se toimi minulle — mutta se ei opettanut lapsille mitään, koska he eivät koskaan nähneet sitä. Omat vanhempani tekivät täsmälleen samaa A5-vihkoon, kun olin pieni. Siitä on vuosikymmeniä, ja olemme samassa pisteessä.

Ajattelin: jonkun täytyy olla tehnyt tähän sovellus. Aloin etsiä.

Sovelluksia oli — mutta ei suomeksi, eikä suomalaiseen tapaan

Tässä kohtaa outous alkoi. Englanninkielisiä sovelluksia oli muutama — enimmäkseen amerikkalaisia, kaikki pankkikytkennät ja ratkaisut, jotka eivät toimi Suomessa. Oli pari pankkilähtöistä sovellusta, mutta ne oli sidottu yhteen tiettyyn pankkiin: jos sinulla oli toisen pankin tili, ne eivät auttaneet. Ja ne käsittelivät rahaa korttina ja saldona — eivät koskaan ansaintana.

Juuri se viimeinen asia tuntui väärältä. Suomessa raha kytketään lasten kohdalla tekemiseen vahvemmin kuin missään muualla Pohjoismaissa. “Meillä raha on ansaittava työllä ja askareilla” on lause, jonka kuulee joka toisessa keskustelussa. Kuluttajaliitto jopa kannustaa maksamaan alle 8-vuotiaille pienistä kotitöistä — sängyn petaamisesta, tiskikoneen tyhjentämisestä. Yksikään löytämäni sovellus ei rakentunut sen ajatuksen päälle. Ne lähettivät rahaa. Ne eivät opettaneet, että raha tulee jostakin.

Ajattelin, kuten niin moni kehittäjä ennen minua: “Kuinka vaikeaa tämä voi olla?”

Tiedän vastauksen nyt. Se on vaikeaa.

Kaksi ja puoli vuotta hiljaista rakentamista

Ensimmäisestä koodirivistä siihen ensimmäiseen vakaaseen versioon, jonka uskalsin antaa muiden käyttöön — siihen meni kaksi ja puoli vuotta. Se on reilusti pidempään kuin luulin.

Syitä on monia. Minulla on kokopäivätyö. Minulla on perhe. Sovelluskehitys ei ole harrastusprojekti, jonka korjaa illalla — se vaatii pitkiä yhtäjaksoisia työrupeamia. Ja aina tulee jotain uutta vastaan. Push-ilmoitukset, jotka eivät toimi. Vanhempien tilit, jotka pitää jakaa kahden aikuisen kesken. Taikalinkki-kirjautuminen, jonka pitää toimia 8-vuotiaalle ilman salasanaa. iOS, joka käyttäytyy eri tavalla kuin Android. Miljoona pientä yksityiskohtaa, jotka eivät ole sovelluskehitystä, mutta jotka on saatava kuntoon ennen kuin kukaan luottaa sovellukseen lastensa kanssa.

Se kesä, jolloin melkein luovutin, oli rankka. Olin rakentanut kolme versiota laitteiden välisestä synkronoinnista, eikä mikään toiminut kunnolla. Kolmen viikon ajan en kirjoittanut riviäkään koodia. Avasin editorin ja suljin sen taas. Mikä sai minut takaisin, oli se, että näytin prototyypin kollegalle, jolla on kolme lasta. Hän sanoi: “Milloin tämä on valmis? Minä tarvitsen tätä.” Se riitti viemään minut eteenpäin.

Nolla euroa markkinointiin

Kun ensimmäinen versio julkaistiin, minulla oli markkinointisuunnitelma. Se oli yksinkertainen: ei markkinointia.

Se ei ollut aatteellinen päätös. Minulla ei yksinkertaisesti ollut siihen rahaa. Ei sijoittajia, ei enkeliä, ei budjettia mainoksiin. Sovellus makasi hiljaa sovelluskaupassa kuukausia muutaman kymmenen käyttäjän kanssa. Kaikki olivat ystäviä.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Sovellus alkoi levitä vanhempien kesken — koulujen vanhempainryhmissä, naapureiden välillä, sisarusten perheiltä toisille. Joku kokeili sitä, piti siitä ja kertoi kolmelle muulle. Muutamassa kuukaudessa latausten määrä moninkertaistui. Ja siitä lähtien se on kasvanut tasaisesti.

Kaikki ilman yhtäkään euroa markkinointiin.

Se on ollut sekä siunaus että rajoite. Siunaus on se, että olemme voineet keskittyä rakentamiseen, ei myymiseen. Rajoite on se, että kasvu on ollut orgaanista ja hidasta. Mutta uskon, että se on ehkä oikein. Perhesovellukset rakentuvat luottamukselle, eikä luottamusta rakenneta mainoksilla.

Miksi se on ilmainen?

Tätä ihmiset kysyvät meiltä useimmin. Ja siihen on vähän väsyttävää vastata, koska siihen ei oikeastaan ole nokkelaa liiketoimintavastausta. On vain periaatteellinen vastaus.

Paras perhesovellus suomalaisille lapsille ei saa olla varattu vain niille, joilla on varaa maksaa.

Kasvoin perheessä, jossa taloudellisesti oli ajoittain tiukkaa. Vanhempani eivät olisi tilanneet tällaista sovellusta. Se olisi ollut taas yksi kuukausimaksu, joka olisi tuntunut typerältä käyttää “johonkin, mitä äiti voi tehdä taulukossa”. Ja tiedän, että Suomessa on juuri nyt paljon perheitä täsmälleen siinä tilanteessa.

Joten emme veloita. Se tarkoittaa, että tiukan talouden perheet — juuri ne, jotka eniten tarvitsevat opettaa lapsilleen rahasta — voivat käyttää sovellusta ilmaiseksi. Se ei ole markkinointistrategia. Se on valinta.

Mutta miten te sitten ansaitsette?

Emme vielä. Se on lyhyt vastaus.

Pyöritämme sovellusta käytännössä omasta työstä jäävällä ylijäämällä. Sovelluksen pyörittämisen kustannukset — palvelimet, sovelluskauppojen maksut, push-ilmoitukset — ovat tarpeeksi matalat, että pärjään ilman, että se kaataa minua. Se ei ole pitkällä aikavälillä kestävä malli, ja tiedän sen. Mutta meillä on aikaa ennen kuin se valinta on pakko tehdä.

Se, mitä katselemme, on mahdollinen pankkiyhteistyö tulevaisuudessa. Ajatus on: iso pankki voisi tarjota Viikkoraha-integraation osana perhetuotettaan ja maksaa meille palvelusta. Käyttäjä ei maksaisi mitään ylimääräistä. Se malli tuntuu eniten periaatteidemme mukaiselta. Suomessa lapsen rahankäyttö on muutenkin pankkivetoinen — alle 15-vuotias ei yleensä saa omia verkkopankkitunnuksia, joten huoltajaan sidottu malli on luonteva. Se sopii hyvin Viikkorahan tapaan toimia: olemme seuranta- ja ansaintakerros, joka asettuu MobilePayn tai minkä tahansa pankkikortin rinnalle — emme oma korttisi.

Se, mitä emme tee: ota mainoksia. Myy käyttäjädataa. Ota käyttöön tilausmaksu, joka lukitsee perustoiminnot. Ne ovat punaisia viivoja. Jos emme onnistu rahoittamaan sovellusta ylittämättä niitä, lopetamme sen mieluummin kokonaan.

Mitä olemme oppineet?

Kolme asiaa, pääasiassa:

Ihmiset haluavat sen helpoksi, eivät nokkelaksi. Rakensin ensimmäisen version täynnä edistyneitä toimintoja — roolipohjaisia käyttöoikeuksia, monimutkaisia tehtäväehtoja, ohituksia. Ihmiset käyttivät niistä tuskin mitään. He halusivat: lisää lapsi, lisää tehtävä, maksa palkkio. Loput on hälyä.

Kieli ja kulttuuri merkitsevät paljon. Suomalaisen sovelluksen rakentaminen suomalaisille perheille — suomalaisilla termeillä ja suomalaisella tavalla puhua rahasta — on ollut valtavasti tärkeämpää kuin luulin. Se, että raha ansaitaan tekemällä eikä vain saada, ei ole pelkkä asetus sovelluksessa. Se on koko ajattelutapa, jonka monet suomalaisvanhemmat jakavat. Käyttäjät sanovat usein, että ratkaisevaa oli, että sovellus “vain tuntui oikealta”. Se on kulttuuria.

Pienten lasten vanhemmat ovat kärsivällisiä, mutta eivät loputtomasti. He antavat virheen anteeksi ensimmäisellä kerralla. Eivät toisella. Se on ajanut meitä priorisoimaan vakautta uusien toimintojen sijaan — ja se on luultavasti pääsyy siihen, että sovellus toimii nyt tuhansille perheille.

Mitä nyt?

Olemme jo tuhansia perheitä. Se on enemmän kuin uskalsin haaveilla, kun avasin Excelin sinä syysiltana. Suunnitelma nyt on jatkaa sovelluksen parantamista — ei suurentamista. Olemme varovaisia sen suhteen, mitä lisäämme. Haluamme, että Viikkoraha pysyy jonakin, johon vanhemmat luottavat, ei kasvukoneena.

Jos luet tätä ja mietit oman ideasi rakentamista — yksi asia, jonka haluan sanoa: rakenna se. Älä odota oikeaa hetkeä, oikeaa teknologiaa, sijoittajaa. Kukaan ei tule tekemään sitä puolestasi. Ja opit enemmän niistä kolmesta viikosta, jolloin melkein luovutat, kuin kaikista kursseista, jotka olisit voinut käydä.

Jatkamme rakentamista. Jos sinulla on idea siitä, mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi, lähetä viesti osoitteeseen palaute@viikkoraha.fi. Luen kaiken.

Jos olet uusi Viikkorahan käyttäjä ja haluat lukea, paljonko viikkorahaa eri-ikäisille kuuluisi antaa, käy katsomassa paljonko viikkorahaa 10-vuotiaalle — siellä on todellisiin suomalaisiin kyselyihin (Danske Bank, OP/Taloustutkimus) pohjautuvat suositukset ikävuosittain.